Gradun lähti viimeiselle matkalle viime vuoden viimeisenä päivänä. Pari viikkoa sitten tein kypsyyskokeen ja nyt odottelen lausuntoa. Venyy, venyy, mutta tässä vaiheessa ei haittaa.

Helpotus ja ahdistus ovat olleet valloilla. Vihdoin purkissa, mutta ahdistusta siitä, että tässäkö se oli: "pitäisikö minun nyt olla ns. aikuinen". Kaikkeen tottuu, myös siihen, että sai vuoden alusta vakituisen työn. Pienin askelin, vaikka mikään ei koskaan ole lopullista, yritän nauttia tästä hetkestä. Elämän matka kuitenkin jatkuu..

Näihin tunnelmiin lopetan tämän blogin sepustukset. Paljon on mukaan mahtunut muutakin kuin graduilua. Tilanne tällä hetkellä: gradu purkissa, vakityö ja kaukosuhde. Nyt suunnittelemaan valmistujaisia ja häitä. Elämä jatkuu.

Kiitos, näkemiin ja anteeksi.

Tuntuu, että nämä viime hetket gradun parissa ovat täynnä toivottomuutta. En voi sanoa olevani valmis, vielä pitää pohdintaa hioa, mutta täytyy sanoa, että voitto häämöttää. Loputon suo taitaa tämä gradunen olla, ei siitä mihinkään pääse. Toisaalta ei kai siitä hyvä tule kuitenkaan ja sinne se jää kirjaston uumeniin pölyttymään, sanoo pessimisti. Mutta aivan sama, kunhan saisi sen alta pois ja voisi alkaa keskittyä elämään. Onkohan minulla sitä, kun viime vuosi on tuntunut menevän gradun kanssa taistellen ja tuskaillen. No katsotaan, kunhan nyt saisin ensin graduohjaajani kiinni..epätoivoista sekin. Odotellaan. Kohta on muuten joulu, omituista miten vuosi on taas vierähtänyt aivan lentämällä.

Viime viikko meni kuumeen kourissa, tällä viikolla onkin pitänyt tsempata sitten oikein kunnolla. Perjantaina on toivottavasti viimeinen tentti yliopistossa ja tässä tutkinnossa. Tai vielä sitten on se kypsyysnäyte, mutta se vasta, kun gradu on jätetty. Tulevan tentin aihe ei sinänsä pitäisi kovinkaan suuria ongelmia teettää, koska pitäisihän minun graduuni käyttämä aineisto tuntea. Aiheena siis tutkimuskirjallisuus. Voiko oikeastaan turhempaa olla, mutta minkäs teet. Tentittävähän se on, jos valmistua aikoo. Ja aionhan minä, vaikka tuntuu ettei tällä tutkinnolla enää mitään varsinaista merkitystä mihinklään suuntaan ole. Töitä tehdessä olen huomannut aivan uusia piirteitä itsestäni; tykkään työstäni, mutta jotain puuttuu. SItä jotain lähden tavoittelemaan, kunhan ensin tämän yhden tutkinnon saan ulos. Uusi, ehkä hivenen kummallinen, motivaattori siis löytynyt. Nyt lukemaan ja pilkkuja viilaamaan. Vielä ne hemmetin maisterin paperit saan, vaikka aika tahookin kulua liian nopsaan. Kohta on oikeasti taas joulu.

On vierähtänyt tovi, kun viimeksi tänne kirjoitin.

Tämä viikko on ollut kovin kummallinen. Osallistuin viikonloppuna käsikirjoittamispajaan. Etsimme ja löysimme tarinoita. Tarinat ovat ympärillämme, meidän pitää vain löytää ne. Pureutuminen omaan alitajuntaan ja muistoihin ei välttämättä ole helppoa. Itsetutkiskelu voi joskus olla jopa rankkaa. Omalla kohdallani se ainakin herätti paljon tunteita ja ajatuksia minusta ja ympäröivästäni elämästä. Käsitellä asioita, jotka ovat jääneet leijumaan. Huomata kuinka palaset muodostavat kokonaisuuden. Pohtimalla omaa lapsuutta ja menneisyyttä tunnun ymmärtävän tätä hetkeä, elämää paremmin.

Eilinen 7.11 oli surullinen päivä. Sanat ei riitä kertomaan niitä tunteita, joita tuo tapahtuma on herättänyt. Ympärillä leijuu kysymys miksi. Ymmärrys vai ymmärtämättömyys.

Viikko on ollut jotenkin rankka kaiken kaikkiaan. Kyyneleet ovat useana iltana vierähtäneet poskelle; miksi ja mikä tämän kaiken tarkoitus on.

Sytytän nyt kynttilän, sammutan valot ja kuuntelen hiljaisuutta.

Viime viikolla koin suurempaakin suuremman ahaa-elämyksen graduni suhteen. En ollut itse asiassa koskaan aikaisemmin osannut muodostuu ajatuksia tekstiksi. Vihdoinkin tajusin oikeasti mitä olenkaan tekemässä ja kaikki alkoi tuntua kristallin kirkkaalta. Ehkä saan graduni oikeasti valmiiksi jouluun mennessä. Nyt vaan pitäisi jaksaa iltaisin töiden jälkeen tsempata ja kirjoittaa, muokata ja muotoilla tekstiä. Kun vain jaksaisi.. Mutta jokainen pienikin korjaus on matka eteenpäin, kohti lopullista finaalia. Matka jatkuu taas hieman positiivisimmassa tunnelmissa.

..ja sitten kun gradu on jätetty, pääsen oikeasti suunnittelemaan häitä =D