Tuntuu, että kesä on melkein jo ohi, vaikkei ole vielä kunnolla alkanutkaan. Mihin se onkaan hävinnyt? Aurinko ei ole liian paljoa näyttäytynyt tänä kesänä (verraten vuoden takaiseen), mutta toisaalta se on sopinut minulle. Ei harmita läheskään niin paljoa olla töissä. Ja olisihan aikaa tuota graduakin tehdä. Olisi.

Gradulle olen asettanut ehdottomaksi takarajaksi marraskuun. Silloin sen on oltava tarkistettavana, jotta jouluksi voisin tutkintotodistuksen saada ja ne kaivatut maisterin paperit. Viime viikko alkoi gradun osalta lupaavasti, mutta loppuviikon jälleen lomailin oman kullan kainalossa. Mutta edes alkuviikko oli lähes tehokas. Valitettavasti tehokkuuspuuskan jälkeen tahtoo ahdistus iskeä. Ahdistus ja turhautuminen. Pieni askelin matka jatkukoon.

Taas uusi viikko aluillaan, montakohan sivua työni tällä viikolla edistyykään..nähtäväksi jääköön.