Hui, hai mihin se aika katoaa. Ei sitä voi aina ymmärtää. Vime kerran vuodatuksista on jo aikaa, mistä tämä kertoo. Eikö minulla ole ollut harmeja ja murheita, vai eikö ole ollut aikaa. Tutun tuttu hokema: aikaa ei ole ja kiirettä pitää. Töissä elämä on ollut viime aikoina ehkä turhankin hektistä. Tai varmaan palavereja on ollut liikaa ja aikaa oikean työnteolle ei ole ollut aikaa.  Eihän sen niin pitäisi mennä. Omituista kyllä, töissäkin viihdyn välillä ehkä pelottavankin hyvin. Voiko sellainen olla mahdollista?

Ihana, kun kesä tulee. Tänään saikin jo hyvää tuntumaa tulevasta, toivottavasti ainakin. Kesän lapsi oon..ja lomaa jo odottelen. Lomaa oman kullan kainalossa. Ikävä on, mutta onneksi pian on taas viikonloppu ja pääsee omaan kotiin ja oman rakkaan halailuun.

Gradu. Auts. Sekin on siis edelleen olemassa ainoastaan epämääräisessä muodossa. Koskahan voin sanoa, että se on siinä. Toivottavasti edes tämän vuoden puolella. Tänään jo useamman rivin kirjoittelin ja ajatuksia päässäni palloittelin, mutta epätoivo kai on lähimpänä tunnetilaani.

Sekavat ajatukset, sekava pää.