Ollut älytön kiire töissä. Niin kai tämä syksyn alku on aina hässäkkää oppilaitoksessa kuin oppilaitoksessa. Onneksi toisaalta on satanut, että on iltaisin jaksanut taistella gradun kanssa. Tuskaisaa se on ollut. Pitäisi ottaa välillä hieman aikaa itselle, ei tästä muuten tulee muuta kuin hermot riekaleiksi. On väsynyt, mutta ei saa nukuttua. On ikävä, mutta ei oikein kunnolla jaksa ikävöidä. Ajatukset harhailee.

Graduohjaajakin vaihtui. On jotenkin outo olo, jonkinlainen side edelliseen ehti jo muodostua, vaikka kovin usein ohjauksessa käynytkään. Mutta kuitenkin nyt tuntuu ihan kuin pitäisi aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä. Tosin uudet näkökulmat usein avartavat. Ehkä tähänkin tottuu. Sanoin, että jouluksi pitäisi olla valmista. Niin kuin pitääkin. Joku takaraja sentään. Nyt tämä tajunnanvirta saa loppua. Ei ajatus kulje, ei.