On tämä elämä aika hassua. Laitoin viikko sitten hakemuksen alaani liittyvään työpaikkaan; lähinnä periaatteella, että "en haastatteluun kuitenkaan pääse", koska enhän ole vielä valmis maisteri, mutta yllätyksekseni eilen kyseisestä paikasta soitettiin ja pyydettiin haastatteluun; 25 hakijasta viisi kutsuttiin, joten yllätyin yhä enemmän. Alkuinnostuksen jälkeen aloin miettiä paikkaa uudelleen; tajusin, että mikäli ura sieltä ura aukeaa, on muutto 200 kilometrin päähän edessä ja kaukosuhde jälleen edessä. Asia hieman kammoksuttaa, mutta toisaalta kyseessä on ainoastaan määräaikainen työsuhde eli vuosi sinne tai tänne. Toinen mietitystä herättävä asia on se, kuinka graduni käy. Joka tapauksessa haastattelu on vasta edessä ja mukana on vielä neljä muutakin hakijaa eli pitkä on matka vielä työllistymiseen. Jännittää tosi paljon, sekä hyvässä että pahassa. Jaiks.

Se, mitä gradulleni kuuluu, on puhumattomien asioiden listalla. Tekstiä ei tunnu syntyvän tai sen syntyminen on todellista luomisen tuskaa. Aamupäivän vietin metsästellen graduaineistoa, ja siitäkös tuskastuminen vai lisääntyi. Viikonloppu edessä ja todennäköisesti sama graduttomuus jatkuu sen yli. Miksi sen pitääkin olla näin vaikeaa? Vai teenkö siitä itse itselleni turhan ongelman? Ensimmäinen koulujuttu varmaan ikinä, joka elää mielessäni 24/7..pahempaa kuin BB.