Tänään on ollut lähestulkoon täydellinen päivä. Päivä minulle itselleni, ilman kiirettä ja stressiä. Kaikki alkoi pienestä vaatimattomasta unohduksesta, jonka ajattelin tekevän hallaa tälle päivälle. Kerron nyt siis päiväni tarinan :)

Eilen saavuttuani yhteiseen kotiimme taas viikon tauon jälkeen, huomasin, että muistitikku-pirulainen (=gradu) jäi työpaikkakunnalle. Se siitä sitten, ajattelin. Ja niin kuin olin suunnitellut, että tämän lauantain pakerran graduni parissa, kun kultakin on töissä koko päivän. Aikani harmittelin asiaa, mutta nukutun yön jälkeen unohdus tuntui enemmän kuin ihanalta. Pitkästä aikaa voin viettää päivää ilman kiirettä ja stressiä. Päivä minulle. En jaksanut muistitikkuani harmitella, tuleehan niitä uusia päiviä gradun tekemiseen. Hyvin nukuttu yö, aamuhalit ja -pusut kultsin kanssa, lenkkeilyä ja Coelhon Veronika päättää kuolla kirjan lukemista. Ihanaa ja yllättävää, että kykenin täydelliseen rentoutumiseen. Ilmakin on mitä ihanin :) Täydellistä, ja nyt voisi kultakin jo tulla kotiin. Sitä odotellessa..