Pitkän tauon jälkeen taas olen muutaman päivän tiiviisti viettänyt aikaani gradun merkeissä. Pari kuukautta meni totutellessa uuteen työhön ja uuteen ympäristöön. Uskomatonta, miten alkuun kaikki uusi veikin voimia ja illalla oli niin rikki, poikki, puhki, ettei enää voinut ajatellekaan mitään järjellistä aivotoimintaa. Elämä alkaa taas normalisoitua ja aikaa tuntuu hyvin riittävän neljän jälkeen myös muuhun; liikuntaan ja gradun tekemiseen. Eikä pidä unohtaa sosiaalisia suhteitakaan, joita tosin tätä nykyä hoitelen mesen ja skypen avulla, mutta kuitenkin.

Nyt oikeastaan vasta havahduin  siihen tosiasiaan, että graduni kaipaa paljon lisää perusteluja -kuten ohjaajani painottaa- miksi, miksi ja miksi teen asiat niin kuin teen ja miksi jätän jotakin tutkimukseni ulkopuolelle. Kaikki on oikeastaan mahdollista, kunhan muistaa asialla antaa jonkun järkevän perusteen. Ongelmaksi on myös muodostumassa se, miten ja mitä kysyn, jotta saan vastauksia haluamiini tutkimusongelmiin. Ah. Puoli vuotta urakkaa takana ja jouluna kaiken pitäisi olla jo selvää, kristallinkirkasta. Toivotaan, että näin on.