Voihan huhtikuu, mihinkähän tämä vuosi on taas hurahtanut mennä. Kolme kuukautta jo takana, neljäsosa vuodesta, ja gradu se ylpeilee siinä samassa pisteessä kuin kolme kuukautta sitten. Tai on se vähän edistynyt, mutta ei niin paljoa kuin olin ajatellut. Mutta enhän mistään voi syyttää ketään muuta kuin itseäni, kun olen aikaani muuhun tuhlannut. En voi kyllä vedota kiireeseenkään, vaikka välillä kiireiseltä ja hektiseltä elämä onkin tuntunut. Kiire on kuitenkin enemmänn itse tehtyä, asenne elämään. En halua olla kiireinen, enkä ole itse asiassa kiireinen. Aika vaan pitää osata käyttää oikein, oikeisiin asioihin panostamalla ehtii tekemään ne asiat, jotka haluaa, ja jotka ovat tärkeitä itselle.

Graduun tosin on saatava tolkkua ennen pääsiäistä, eihän tästä muuten mitään tule. Haastattelun runko onkin itse asiassa valmiina. Pitäisi vaan esitestata sitä hieman tutuilla, jotta ei suinpäin sotaan syöksy.. Ehkä tämä tästä. Ehkä saan graduni oikeasti valmiiksi. Ehkä. On PAKKO, vaikka mitään ei olekaan pakko tehdä.