Taas on yksi viikko elämästä eletty. Kulta jäi taas kotiimme, minä matkustin. Onhan siihen jo tottunut, mutta olisihan se kivempaa viettää oikeasti illat toisen kainalossa tai edes nukkua vieressä. Olisipa taas torstai, onneksi kesällä on paremmat mahdollisuudet etäillä töiden suhteen, yksi päiväkin lisää oikeassa kodissa on lottovoitto. No, mitäs lähdin tänne töihin. Oma moka, mutta on tämä nykyajan koulutusyhteiskunta aika peestä. Tosin valinnathan olen itse kuitenkin tehnyt..

Tällä viikolla taitaa gradukin taas pitää taukoa, kun pitäisi siirtää vähäiset tavarani asunnosta toiseen. Ihanaa päästä täältä "hullujen huoneelta" pois. Oikeasti tämä paikka on etenkin näin kesällä paljastunut lähes pelottavaksi. Viime viikolla kuuntelin kaksi päivää jonkun juopon ulinaa ja kaikki (ainakin melkein) näyttää zombielta. En sitä sano, että itsekään aivan täysijärkinen olisin, mutta silti. Ei ole kiva olla, kun pelottaa.

Neljä päivää, neljä yötä tässä läävässä. Neljä yötä ja neljä päivää kunnes taas kultani näen. Odotusta odotuksen perään.