Eilen taisin tehdä aika ison askeleen gradumaailmassani. En nyt mitään niin suurta, että olisin sen valmiiksi saanut tai tarkastettavaksi antanut. Ne odottavat tuolla jossakin tulevaisuudessa, ja sitten pidetään Billeet isolla B:llä. Kyllä sekin päivä tulee, uskon ma. Mutta annoin kuitenkin graduni luettavaksi työkaverilleni. Jaiks, nyt se ainakin tietää, että gradu-kultani on todella vaiheessa. Eipä tarvitse enää sitten selitellä. Miksi pitäisi selitellä. teen sitä nytkin. Omituinen tarve kertoa omia tekemisiään ja tekemättömyyksiään. Sellainen kai tämä ihmismieli on. Kaipa.

Toisaalta graduni sai juuri tuon työkaverin kiinnostuksesta uutta potkua ja puhtia ajatteluuni, tai sormiini. Pari päivää oikeasti sitä tein. Ja ihan ajatuksella. Sivujakin muutama tuli, vaikka deletointi harrastinkin rankalla kädellä. Analyysi alkaa olla kohta valmista, sitten tulkintaa. Tulkintaahan se analyysikin on. Suurimmista suurin ahdistus tällä hetkellä on M-E-T-O-D-O-L-O-G-I-A. Kaikki ajallaan, yksi askel eteenpäin on taas menty. Pienet sille.

..ja lopuksi huomenna oman kullan kainaloon. Ihanaa.