Aina kun graduni tiedoston auki saan, mietin yhä uudelleen, että loppuukohan tämä loputon suo koskaan. Toivotonta tuntuu olevan. Pienin askelin edistytään, mutta milloinkohan saa laittaa viimeisen pisteen graduseen. Olisihan se ihan luksusta tulla töistä kotiin ilman, että tarvitsisi aikaa uhrata gradumurheiden pohtimiseen. Ehkä joskus koittaa sekin aika.

Sitä odotellessa.