Juhannus lähenee, samoin pikkulomani. Sitä ennen yritän olla graduahkera, jotta voin hyvin mielin pitää tauon niin työstä kuin gradustanikin. Useampi tunti tuon "rakkaan" tekeleen kanssa aina vierähtää, tahtoi tai ei. Ehkä tahdon enemmän, koska valmistuminen olisi kivaa. Vaikka eihän tutkinto minua viisaammaksi tee, olenpa sitten kasvatustieteen ylioppilas tai - maisteri. Sama minä joka tapauksessa. Ei maisterius minusta sen parempaa ihmistä tee, jos ei kai huonompaakaan. Palkkaan valmistuminen kyllä vaikuttaisi, jos ei muuhun, ja lisäraha ei olisi pahasta :).

Tuskastusta ilmassa. Miten tätä kaikkea osaa analysoida oikein? Tai ehkä yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei olekaan; pitää vain olla joukko hyviä perusteluja, kuten ohjaajani usein sanoo. "Mitä ikinä teetkin, perustele päätöksesi!" Tällä hetkellä vain tuntuu, että näkökulma asiaan tai enemmin analyysiin vaihtuu joka päivä. En osaa, pakko myöntää. Millaista onkaan oikea laadullinen analyysi tässä tutkimuksessani..? Tuntuu, että kaikki riippuu siitä, mitä minä ns. tutkijana haluan nostaa esille ja miten haluan nähdä asiat. Turhauttavaa, koska kaipaan selkeitä säveliä; tiukkaa faktaa (tai ainakin melkein). Jatketaan taas harjoituksia.